kennel Kauhia Kartano  

Kennelnimi Kauhia Kartano on hyväksytty Suomen Kennelliitossa 5.11.2008. Ensimmäinen Heeler -pentueemme on syntynyt 6.6.2008. Kauhia Kartanolla asuvat Teija (minä), Markku ja Lancashire Heeler Kauhia Kartano Tuuli. Perhepiiriin kuuluvat aikuiset lapset ja heidän kumppaninsa ja heidän koiransa.    

Pentueita meille on syntynyt kahdeksan ja kasvatteja näistä on syntynyt kolmekymmentäyksi - KoiraNet. Kasvateista Suomen muotovalioita on kolme, Baltian Juniorvoittajia on yksi, LTE-luonnetestattuja koiria on kymmenen ja MH-luonnekuvattuja koiria on yksi.

Kauhia Kartano kenneltoiminta perustuu vahvaan yhteistyöhön. Osa pentueistamme on syntynyt kotikennelin pentulaatikkoon ja osa sijoitusnarttujen kotien pentulaatikoihin. Julia Vanhapaaston luona ovat syntyneet ja kasvaneet E- ja H-pennut ja Sandra Ronkaisen luona on syntynyt ja kasvanut J-pentue. Tällä hetkellä meillä on yhteisomistuksessa, tulevaisuuden toivona Kauhia Kartano Taimi Julia Vanhapaaston kanssa. Kennel toiminta toimii virallisen oman työn rinnalla ja tämän vuoksi, suunnittelen ja arvioin aina huolella missä pentueen on kulloinkin paras syntyä ja pentujen pentulaatikko aikaa viettää. 

kuvateksti. Kuva on vuodelta 2009. Kuvassa ovat Kauhia Kartanon kantanarttu Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempi ja hänen tyttärensä Kauhia Kartano Lumi. Kuva on toiminut inspiraation lähteenä kennel Kauhia Kartano "koirat iloa tulvillaan" lauseen synnylle.

kennel   nimen   tarina

Kennelnimi Kauhia Kartano on hyväksytty Espoossa 5.11.2008 Suomen Kennelliitossa. Kennelnimen päättämisen aika, kun aikanaan tuli, oli selvää, että toiminta nimetään nimellä Kauhia Kartano. Nimi oli juureva, rehevä ja juuri oikea tunnelmainen. 

Kartano? Kartano on talomme lempinimi. Nimi on syntynyt ystävän sanonnasta. Ystävällä oli tapana sanoa: "tulin tässä Salomaan Kauhialle Kartanolle sakemannipainia painimaan ja virvoitusjuomia nauttimaan".  Talo ei ollut Kartano, vain vanha puutalo, jolla oli kartanon henki. Ystävän sanonta sisälsi iloa, hassuttelua, rehvakkuutta ja hyvää tuulta ja meistä talon omistajista, se oli kamalan kivasti sanottu. Ajansaatossa talon virallisen Uusimäki -nimen rinnalle talon nimeksi on juurtunut Kauhia Kartano.

Kauhia? Kauhia on suomen kielessä sanana kaikista kamalin ja pelottava mutta murteessa kieli muuntuu ja  kauhia tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Sana ilmaisee monenlaisia tunteita ja tunnelmia mm. tavatonta, ällistyttävää, ennen kuulumatonta, valtavaa, suunnatonta, väkevää, vahvaa, hanakkaa, ahkeraa, hyvää, erinomaista, mainiota, tavattoman kovaa, tavattoman paljon, tavattoman hyvää. Sanaa käytetään asioiden päivittelyyn esim. "voi kauhia sentään" tai "niin on komioita, että voi kauhia!". Sanalla on arkipuhetta elävöitetty, ja sillä on saatu puheeseen rehevyyttä esim. "on siinä talossa kauhian komia hevonen" / "on siinä kauhiasti kersoja koolla" / "on siinä kauhiasti, kauhian komioita heelereitä koolla". 

Tunnelma?  Sanat luovat tunnelmia, ne herättävät muistoja, ajatuksia ja tunteita. Sana kauhia on pohjalainen murresana. Minulla on pohjalaiset juuret ja sana kauhia herättää minussa lämpimiä muistoja lapsuuden kesistä eteläpohjanmaalta Lehtimäeltä. 

Teija Salomaa

Kenneltoiminnan takana? Teija, 57-vuotias nainen, äiti, vaimo, arjensankari, omantienkulkija, suomityttö, maailmankansalainen, luonto- & eläinrakas, vanhustyön asiantuntija, joka harrastaa: koiria, kenneltoimintaa, valokuvia, valokuvausta, kuvankäsittelyä, luontoa, retkeilyä, kansallispuistoja, tuntureita, metsäretkiä, juoksemista ja matkailua. Tuorein aluevaltaus harrastamisen alueella on RETKITARINOITA -blogi, jonka myötä retkeilyharrastus on saanut syvyyttä ja osaaminen sisällöntuottajana on kasvanut. RETKITARINOITA -blogi on syntynyt halusta jakaa kokemuksia koiran kanssa retkeilystä, halusta dokumentoida tehtyjä luontoretkiä ja ennen kaikkea rakkaudesta Suomen luontoon.

Minä ja koirat? Koirat ovat kuuluneet elämääni aina. Koirien myötä on elämään tullut monenlaista iloa, inspiroivaa toimintaa, tarkoituksellisuutta ja ystäviä. Vuonna 2006 rinnalleni astui ensimmäisen Lancashire Heeleri Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempin. Lempin myötä tutustuin rotuun ja rakastuin. Vuosi vuodelta kiinnostukseni rotua kohtaan on syventynyt ja sydämeni sykkii Heelereille. Elämäni koiria ovat olleet: sekarotuinen Kim -koira, saksanpaimenkoirat Emppu, Arttu ja Iiro sekä Lancashire Heelerit Lempi, Lumi, Ludvig ja Inari. Tämän hetken elämäni koira on Tuuli. Mummo olen Lancashire Heeler Nellille ja saksanpaimenkoira Kajalle.  

Kiinnostuksen kohde? Kasvattajana minua kiinnostaa erityisesti rodun arkiterveys, luonteenominaisuudet ja käyttäytyminen. Olen kiinnostunut myös tilastotieteestä ja tämän myötä minua kiinnostaa kerätä, kuvailla ja taltioida rodussa tapahtuvia asioita. Toiveeni on, että aineistoja voidaan käyttää tavalla tai toisella hyödyksi, rodun eteen tehtävässä työssä.

Toiminta rotujärjestössä? Olen aktiivisesti mukana Lancashire heeler rotujärjestön toiminnassa. Tahtonani on tehdä työtä rodun hyväksi mm. dokumentoimalla rodun terveystietoja, kuvia ja historiaa.  Tällä hetkellä toimin jalostustoimikunnan jäsenenä viidettä kautta. Vuosien varrella olen työskennellyt yhdistyksen riveissä monenlaisissa tehtävissä mm. jäsensihteerinä, hallituksen jäsenenä, leiritoimikunnan jäsenenä, luonnetesti toimihenkilönä ja yhdistyksen tapahtumissa: monenlaisia töitä tehden. Aika kiva muistella kaikkia kokemuksia, me -henkeä, ystäviä ja merkityksellisiä muistoja joita olen toiminnan myötä saanut.

Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry luovuttaa vuosittain Vuoden Aktiivi-tittelin jäsenelle, joka on aktiivisesti toiminut kuluvan vuoden aikana yhdistyksen ja heelereiden hyväksi. Minulla on ollut kunnia saada henkilökohtaisesti Aktiivi -titteli vuonna 2012. Vuonna 2013 Aktiivi -titteli luovutettiin Leiritoimikunnalle, jonka jäsen olin. Vuonna 2021 Aktiivi -titteli luovutettiin Jalostustoimikunnalle, jonka jäsenenä toimin.

Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry jakaa kultaisia -, hopeisia - ja pronssisia ansiomerkkejä henkilöille jotka ovat toimineet vuosien varrella yhdistyksen avainhenkilöinä, tai muuten erityisen suurella panoksella antaneet aikaansa ja osaamistaan yhdistyksen hyväksi. Vuonna 2022 minulla oli kunnia vastaanottaa pronssinen ansiomerkki ja vuonna 2024 hopeinen ansiomerkki. 

Yhdistystyötä ei toki tehdä palkintojen toivossa, vaan ennen kaikkea rakkaudesta rotuun, mutta huomioiminen lämmittää mieltä ja muistamisen myötä ymmärrys tehdyn työn merkityksestä konkretisoituu. 

kuvateksti. Kuva on vuodelta 2020. Kuvassa ovat Luna, Teija, Inari (Kauhia Kartano Inari) ja Nelli (Kauhia Kartano Hetta) päiväpatikkaretkellä Hämeenkankaalla, Jämijärvellä.