Suomutunturilla
by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa
Kauhia Kartanolla harrastetaan metsissä samoilua, kansallispuisto bongausta ja tunturienvalloitusta.
Tällä reissulla valloitamme Suomutunturin, Kemijärvellä.
Me olemme kuulleet metsien, kansallispuistojen ja tunturien kutsun!
We have heard the call of forests, national parks and fells!
Elokuussa 2023 valloitimme Suomutunturin, tunturi on 410 metriä korkea vaara Suomen Lapissa, Kemijärvellä. Tunturinvalloitusretkellä kiersimme Suomutunturin huiputus vaellusreitin mutta kuljimme metsässä myös omia polkuja, mustikoita keräillen ja tunturimetsän kauneutta ihaillen. Matkaa tunturin rinteillä meiltä taittui rapiat 9 km.
Suomutunturi onko se tunturi vai vaara?
Tunturit? Tunturit ovat Fennoskandian alueella olevia pyöreälakisia puurajan yläpuolelle ylettyviä vuoria. Pääosa Suomen tuntureista sijaitsee Lapissa, ja Suomen eteläisin tunturi on 432 metriä korkea Iso-Syöte, joka sijaitsee Pudasjärvellä.
Vaarat? Vaara on ympäristöstään yli 50 metriä kohoava loivarinteinen kohouma, mäki, jonka huipulle asti kasvaa metsää. Pääosa Suomen vaaroista sijaitsee Pohjois- ja Itä- Suomessa.
Karkeasti voidaan sanoa, että tunturi on jyrkkärinteinen pyöreälakinenvuori, jonka päällä ei kasva puita ja vaara on loivarinteinen kohouma, mäki, jonka päällä kasvaa puita. Yksinkertaisesta määritelmästä huolimatta, tarkkaa määritelmää tunturille ja vaaralle ei ole olemassa.
Tutkittuani tunturi / vaara aihetta, totesin, että joissakin tapauksissa tunturi voidaan tulkita vaaraksi ja vaara tunturiksi. Joten, summa summarum meille Suomutunturi on tunturi, vaikka se vaara onkin.
Miksi? Suomutunturin nimi on Suomutunturi ja me kun olemme tunturin valloittajia, niin haluamme ehdottomasti saada Suomutunturin huiputuksesta merkinnän, tarran, valloitetut tunturit listaamme - sillä tämä on meistä kovasti mukavaa, sellaista sankarillista!
Matkamme kohti Suomutunturin huippua lähti Hotelli Suomutunturin kupeesta. Reitti oli merkitty, punaisin tolpin, joihin oli kiinnitetty sinipohjaiset retkeilijämerkit. Aluksi polku oli selkeää, sellaista mukava kulkuista metsäpolkua. Tuota polkua pitkin me sitten nousimme laskettelurinteen sivusta ylös tunturiin.
Tunturille nousu oli kova, yllättävän kova ja aika nopeasti meille tuli tunne, että ei hitto, mihin se kovalla työllä hankittu kunto on kadonnut? Ylös kivutessamme tai oikeastaan kontatessa mieleemme tuli, luovutetaan vai etsitään toinen reitti, jota pitkin nousemme ylös. Mutta ehei, emme me niin tehneet vaan kiipesimme sitkeästi ylös Suomutunturin huipulle asti.
Rinnettä ylös kavutessa luin koiria, tahtoni oli seurata huolella, kuinka se mummokoira Inari matkassa jaksaa. Mummokoira jaksoi hyvin, puksutti rinnettä ylös kuin veturi, eikä näyttänyt merkkiäkään väsymyksestä. Ennemminkin luin, että Inari mulkoili minua sillä silmällä, että hopi hopi, eteenpäin, eteenpäin. Tuuli sen sijaan katseli minua sillä silmällä, että voitko kantaa ja minä siihen, että ehei, nyt ei pysty, ihan on itse käveltävä.
Ylös kiivetessä pidimme ahkerasti huili- ja juomataukoja, istuimme mättäällä ja tasasimme hengitystä ja katselimme, kuinka Hotelli Suomutunturi muuttui maisemassa yhä pienemmäksi ja pienemmäksi. Pikkuhiljaa näkymä ympärillä avartui ja avartui ja yhtä äkkiä me olimmekin huipulla. Suomutunturin huipulla tupasvillan toivotti meidät tunturinvalloittajat tervetulleeksi ja tämä tuntui hienolta, sellaiselta sankarilliselta.
Huipulla otimme kuvia ja tutkimme paikkoja ja retkikarttaa ja joimme vettä ja liehutimme Suomen lippua ja nautimme maisemista. Suomutunturi tarjosi komeat näkymät Kemijärvelle, sää oli retkipäivänä kirkas ja näimme tunturin päältä pitkälle. Oli kaunista, näkyi metsää, näkyi suota ja kaiken taustalla hehkui sininen tunturijonosta muotoutuva horisontti. Maisemasta erottuva sydämen muotoinen kosteikko puhutteli meitä. Siinä me sitten istuttiin ja juteltiin luonnon taideteoksista ja todettiin, että luonto se on kyllä kovasti taitava taiteilija.
Tunturilta alas laskeuduimme tunturin toista puolta. Polun merkkitolpat löytyivät pienen etsinnän jälkeen myös sieltä, hetkittäin merkit olivat polulla piiloutuneena kasvillisuuden alle mutta löytyivät kun olimme tarkkana. Polku oli ihana, sellainen vanha metsäpolku, joka näytti kulkeneen metsässä iät ja ajat. Polku oli syvä, tunnelimainen, lähes mustikanvarpujen alleen piiloutunut polku. Koirien polulla kulkiessa, näkyi niistä vain korvan kärjet ja välistä vain hännän päät ja tämä näky hymyilytti meitä. Yhä edelleen kun pistän silmäni kiinni ja ajattelen asiaa, näen näyn ja minua hymyilyttää.
Matka tunturilta alas, oli tämän reitin upein osuus, Polulla kulkiessa tuli tunne, että metsä kuiski meille jääkää tänne, jääkää tänne, täällä sielunne saa rauhan. Koitan kirjoittaessani etsi sanoja, joilla kuvaisiin metsässä ollutta tunnelmaa, mutta niitä ei löydy. Mutta sen tiedän, että jotain mystistä, jotain maagista ja jotain uskomattoman hienoa tuossa metsässä oli. Ehkä? Metsässä asui, se metsän taika.
Alhaalla tunturin juurella, polku yhtyi Suomun moottorikelkka ja hiihtolatu verkostoon ja tarjosi monta vaihtoehtoa loppupätkän kulkemiseen. Me kuljimme loppumatkan ristiin rastiin moottorikelkka uraa ja hiihtolatua ja hiekkatietä pitkin, päätyen lopulta takaisin Hotelli Suomutunturille, retkemme lähtöpisteeseen.
Retkipäivänä Suomi juhli Suomen luonnon päivä, ja juhlapäivää liputettiin ensimmäistä kertaa Suomessa virallisesti. Päivän tavoite on lisätä luonnon arvostusta, vahvistaa ihmisten luontosuhdetta ja tuoda esiin luonnon hyvinvointia luova voima. Päivän virallinen leivonnainen oli mustikkapiirakka.
Luonto Suomutunturilla tarjosi meille juhlapäivänsä kunniaksi mustikoita. Nelli popsi mustikoita suoraan varvuista ja ilmiselvästi nautti tilanteesta. Tuulille me näytimme, että tallaista herkkua metsä tarjoaa ja näin popsi Tuulikin mustikoita suoraan varvuista suuhunsa. Mummokoira Inari, oli porukan ainoa, joka kieltäytyi mustikoista sillä Inari ei pidä mustikoista. Syy siihen, että Inari ei pidä mustikoista on mielestäni se, että Inarin tahto on edetä vain eteenpäin. Me ihmiset innostuimme mustikoista ja keräsimme niitä nopsin sormin ja päätimme, että nyt oli se täydellinen hetki tehdä mustikkapiirakka.
Suomen luonnonpäivän runokilpailuun vuonna 2020 lähetetty runo sopii kuvaamaan tämän tunturinvalloitus retken tunnelmaa. Runon kirjoittaja, nimimerkki AV.
Suomen luonnolle
Halki soiden
yli peltojen
läpi metsien
poikki kumpujen
päiviä ja öitä
saaliina vain
kirpeitä puolukoita
ei maukkaita mustikoita.
Ei löydy aarretta
sateenkaaren päästä
jos et tiedä mitä etsit.
On oksat lehdettömät
ja puun alla vain nokkosia. (AV)
Mikä siinä, tunturinvalloittamisessa viehättää? Tunturien valloittaminen on mukavaa, reissuja on kiva suunnitella ja tunturin rinteillä kulkiessaan mieli sekä keho vahvistuvat ja tunturin kun valloittaa on se kovasti komeaa, sellaista sankarillista ja pistää tuulettamaan!
Sankaruus? Mitä se on, se sankaruus? No, se on sitä, että ylittää itsensä, tekee omasta mielestään jotakin tosi hienoa, tavoiteltavaa ja joutuu ponnistelemaan saavuttaakseen tavoittelemansa - sellaista se on, se sankaruus!
Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heelerit Kauhia Kartano Inari 12 v, Kauhia Kartano Tuuli 1 v ja Kauhia Kartano Hetta (Nelli) 5 v.
Patikkapäivän jälkeen kömmimme mökille, teimme mustikkapiirakkaa ja herkuttelimme ja saunoimme ja muistelimme vielä saunanlauteilla mukavaa päiväpatikkaa ja päivittelimme Suomutunturille nousua, siis sitä, että olipa se rankkaa mutta näin jälkikäteen muisteltuna kovasti mukavaa ja pisti vielä saunanlauteillakin tuulettamaan!
Sankarillisia tunturinvalloitus retkiä!
Heroic trips to conquer the fell!
Olemme muuttaneet! Blogin kolme ensimmäistä retkitarinaa löydät edelleen täältä kennelin kotisivuilta. Uuden uljaan blogin - samoin teemoin löydät osoitteesta Koiran kanssa metsissä ja tunturien rinteillä - Ihania retkihetkiä!
lisää Kemijärven luontopolkuja löydät Kemijärvi sivustolta: Visit Kemijärvi - luontopolut
lisää Suomutunturin patikointireittejä löydät CityNomadi reittikartta sovelluksesta: https://citynomadi.com Suomun reitit löydät sovelluksesta hakusannalla "suomu"
lisää retkeilyreittejä ympäri Suomea löydät Metsähallituksen retkikartta sovelluksesta: www.retkikartta.fi kartan käyttö on maksutonta.