tarina, kennel Kauhia Kartano  

Kennelnimi Kauhia Kartano on hyväksytty Suomen Kennelliitossa 5.11.2008. Ensimmäinen Heeler -pentueemme on syntynyt 6.6.2008. Kauhia Kartanolla asuvat Teija (minä), Markku ja Lancashire Heelerit Kauhia Kartano Inari ja Kauhia Kartano Tuuli. Perhepiiriin kuuluvat aikuiset lapset ja heidän kumppaninsa ja heidän koiransa.    

Pentueita meille on syntynyt kahdeksan ja kasvatteja näistä on syntynyt kolmekymmentäyksi - KoiraNet. Kasvateista Suomen muotovalioita on kolme, Baltian Juniorvoittajia on yksi, LTE-luonnetestattuja koiria on kymmenen ja MH-luonnekuvattuja koiria on yksi.

Kauhia Kartano kenneltoiminta perustuu vahvaan yhteistyöhön. Osa pentueistamme on syntynyt kotikennelin pentulaatikkoon ja osa sijoitusnarttujen omien kotien pentulaatikoihin. Julia Vanhapaaston luona ovat syntyneet ja kasvaneet E- ja H-pennut ja Sandra Ronkaisen luona on syntynyt ja kasvanut J-pentue. Tällä hetkellä meillä on yhteisomistuksessa, tulevaisuuden toivona Kauhia Kartano Taimi Julia Vanhapaaston kanssa. Kennel toiminta toimii oman työn rinnalla ja tämän vuoksi, suunnittelen ja arvioin aina huolella missä pentueen on kulloinkin parasta syntyä ja pentujen pentulaatikko aikaa viettää. 

kuvateksti. Kuva on vuodelta 2009. Kuvassa ovat Kauhia Kartanon kantanarttu Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempi ja hänen tyttärensä Kauhia Kartano Lumi. Kuva on toiminut inspiraation lähteenä kennel Kauhia Kartano "koirat iloa tulvillaan" lauseen synnylle.

tarina, kennel   nimi

Kennelnimi Kauhia Kartano on hyväksytty Espoossa 5.11.2008 Suomen Kennelliitossa. Kennelnimen päättämisen aika, kun aikanaan tuli, oli selvää, että kenneltoiminta nimetään nimellä Kauhia Kartano. Nimi oli juureva, rehevä ja oikea tunnelmainen. 

Kartano? Kartano on talomme lempinimi ja nimi on syntynyt ystävän sanonnasta. Hänellä oli tapana sanoa: "tulin tässä Salomaan Kauhialle Kartanolle sakemannipainia painimaan ja virvoitusjuomia nauttimaan".  Talo ei ollut Kartano, vaan vanha tavallinen puutalo jolla oli kartanon henki. Ystävän sanonta sisälsi iloa, hassuttelua, rehvakkuutta ja hyvää tuulta ja meistä talon omistajista, se oli kamalan mukavasti sanottu. Sittemmin, ajansaatossa talon virallisen Uusimäki -nimen rinnalle talon arkinimeksi on juurtunut Kauhia Kartano.

Kauhia? Kauhia on suomen kielessä sanana kaikista kamalin ja pelottava mutta murteessa kieli muuntuu ja  kauhia tarkoittaakin hyvin erilaisia asioita ja sana ilmaisee monenlaisia tunteita ja tunnelmia mm. tavatonta, ällistyttävää, ennen kuulumatonta, valtavaa, suunnatonta, väkevää, vahvaa, hanakkaa, ahkeraa, hyvää, erinomaista, mainiota, tavattoman kovaa, tavattoman paljon, tavattoman hyvää. Sanaa käytetään asioiden päivittelyyn esim. "voi kauhia sentään" tai "niin on komioita, että voi kauhia!" ja sanalla saadaan arkipuheeseen elävyyttä, rehevyyttä ja nostetta esim. "on siinä talossa kauhian komia hevonen" tai "on siinä kauhiasti kersoja koolla" tai "on siinä kauhiasti, kauhian komioita heelereitä koolla". Suomen murteiden sanakirjasta https://kaino.kotus.fi/kauhea  löytyy lisää tietoa sanasta kauhia. 

Tunnelma?  Sanat luovat tunnelmaa, ne herättävät muistoja, ajatuksia ja tunteita. Sana kauhia on minulle pohjalainen murresana. Sanalla kauhia olen hakenut kennel nimeen nostetta, rehevyyttä, väkevyyttä ja hyvää. Minulla on pohjalaiset juuret ja näin, minua kiinnostaa kauhiasti pohjalainen elämäntapa ja pohjalainen murre. Sana kauhia herättää minulle myös lämpimiä muistoja lapsuuden kesistä eteläpohjanmaalta Lehtimäeltä ja tämä tunnelataus on yksi tärkeä syys siihen miksi olen sanan kauhia kennel toiminnan nimeen halunnut sisällyttää. 

Ikaalisissa Teija Salomaa 30.3.2022 

tarina, Teija Salomaa

Kuka minä olen? Olen 54-vuotias nainen, äiti, vaimo, arjensankari, omantienkulkija, suomityttö, maailmankansalainen, luonto- & eläinrakas, vanhustyön asiantuntija.  Työskentelen esimiestehtävässä mielenterveys - ja päihdetaustaisille ikäihmisille kohdennetussa tehostetussa palveluasumisessa. Harrastan koiria, valokuvausta, matkailua, lenkkeilyä - ja patikointia luonnossa.

Minä ja koirat? Koirat ovat kuuluneet elämääni aina ja koirien kautta olen saanut elämään: iloa, monenlaista inspiroivaa toimintaa, tarkoituksellisuutta ja ystäviä. Vuonna 2006 astui rinnalleni ensimmäisen Lancashire Heelerin Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempin. Lempin myötä tutustuin rotuun ja rakastuin siihen. Vuosi vuodelta kiinnostukseni rotua kohtaan on syventynyt ja sydämeni sykkii kovasti tälle pienelle & topakalle koirarodulle. Elämäni koiria ovat olleet: sekarotuinen Kim -koira, saksanpaimenkoirat Emppu, Arttu ja Iiro sekä Lancashire Heelerit Lempi, Lumi ja Ludvig. Tämän hetken elämäni koirat ovat Inari ja Tuuli. Mummo olen Lancashire Heeler Nellille ja saksanpaimenkoira Lunalle.  

Kiinnostukseni kohde? Kasvattajana minua kiinnostaa erityisesti rodun arkiterveys ja luonteenominaisuudet sekä käyttäytyminen. Olen kiinnostunut myös tilastotieteestä ja tämän myötä minua kiinnostaa kerätä, kuvailla ja taltioida rodussa tapahtuvia asioita. Toiveeni on, että aineistoja voidaan käyttää tavalla tai toisella hyödyksi, rodun eteen tehtävässä työssä.

Toiminta rotujärjestössä? Olen aktiivisesti mukana Lancashire heeler rotujärjestön toiminnassa. Tahtonani on tehdä työtä rodun hyväksi mm. dokumentoimalla rodun terveystietoja, kuvia ja historiaa.  Tällä hetkellä toimin jalostustoimikunnan jäsenenä toista kautta. Vuosien varrella olen työskennellyt yhdistyksen riveissä monenlaisissa tehtävissä mm. jäsensihteerinä, hallituksen jäsenenä, leiritoimikunnan jäsenenä, luonnetesti toimihenkilönä ja yhdistyksen tapahtumissa: monenlaisia töitä tehden. 

Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry luovuttaa vuosittain Vuoden Aktiivi-tittelin jäsenelle, joka on aktiivisesti toiminut kuluvan vuoden aikana yhdistyksen ja heelereiden hyväksi. Minulla on ollut kunnia saada henkilökohtaisesti Aktiivi -titteli vuonna 2012. Vuonna 2013 Aktiivi -titteli luovutettiin Leiritoimikunnalle, jonka jäsen olin. Vuonna 2021 Aktiivi -titteli luovutettiin Jalostustoimikunnalle, jonka jäsenenä toimin.

Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry jakaa kultaisia -, hopeisia - ja pronssisia ansiomerkkejä henkilöille jotka ovat toimineet vuosien varrella yhdistyksen avainhenkilöinä, tai muuten erityisen suurella panoksella antaneet aikaansa ja osaamistaan yhdistyksen hyväksi. Vuonna 2022 minulla oli kunnia vastaanottaa pronssinen ansiomerkki.

Yhdistystyötä ei toki tehdä palkintojen toivossa, vaan ennen kaikkea rakkaudesta rotuun, mutta kyllä huomioiminen lämmittää mieltä ja muistamisen myötä ymmärrys tehdyn työn merkityksestä kasvaa.

Kiitos kaikille joiden kanssa olen vuosien varrella saanut toimia - kokemuksia, me -henkeä, ystäviä ja merkityksellisiä muistoja olen toiminnan myötä saanut <3 

kuvateksti. Kuva on vuodelta 2020. Kuvassa ovat Luna, Teija, Inari (Kauhia Kartano Inari) ja Nelli (Kauhia Kartano Hetta) päiväpatikkaretkellä Hämeenkankaalla, Jämijärvellä.

Vinkki - Heeleri on kauhian oiva patikkakaveri!

Kauhia Kartanolla harrastetaan metsissä samoilua, kansallispuisto bongausta ja tunturienvalloitusta – tarinoita meidän harrastuksesta löydät Heelerin kanssa metsissä ja tunturien rinteillä -blogista.