TARINAMME

koirat iloa  tulvillaan  - Lancashire Heelereitä vuodesta 2006 - koirat iloa tulvillaan


Kennel Kauhia Kartano  

Kennelnimi Kauhia Kartano on hyväksytty 5.11.2008 Suomen Kennelliitossa. Ensimmäinen pentueemme on syntynyt 6.6.2008. Kauhia Kartanolla asuvat Teija, Markku ja Lancashire Heeler Kauhia Kartano Inari. Perhepiiriin kuuluvat aikuiset lapset ja heidän kumppaninsa ja heidän koiransa.    

Pentueita meille on syntynyt seitsemän ja kasvatteja näistä on syntynyt kaksikymmentäkuusi - KoiraNet. Kasvateista Suomen muotovalioita on kolme, Baltian Juniorvoittajia on yksi, LTE-luonnetestattuja koiria on kahdeksan ja MH-luonnekuvattuja koiria on yksi.

Kauhia Kartano kenneltoiminta perustuu vahvaan yhteistyöhön. Osa pentueistamme on syntynyt kotikennelin pentulaatikkoon ja osa sijoitusnarttujen omien kotien pentulaatikoihin. Julia Vanhapaaston luona ovat syntyneet ja kasvaneet E- ja H-pennut. Sandra Ronkaisen luona on syntynyt ja kasvanut J-pentue. Kennel toiminta toimii vakituisen virallisen työn rinnalla ja tämän vuoksi, suunnittelemme ja arvioimme aina huolella missä pentueen on kulloinkin parasta syntyä ja pentujen pentulaatikko aikaa viettää. 


kennelin emäntä: Teija Salomaa

Kuka minä olen? Olen 54-vuotias nainen, äiti, vaimo, arjensankari, omantienkulkija, suomityttö, maailmankansalainen, luonto- & eläinrakas, vanhustyön asiantuntija.  Työskentelen esimiestehtävässä mielenterveys - ja päihdetaustaisille ikäihmisille kohdennetussa tehostetussa palveluasumisessa. Harrastan koiria, valokuvausta, matkailua, lenkkeilyä - ja patikointia luonnossa.

Minä ja koirat? Koirat ovat kuuluneet elämääni aina ja koirien kautta olen saanut elämään: iloa, monenlaista inspiroivaa toimintaa, tarkoituksellisuutta ja ystäviä. Vuonna 2006 sain rinnalleni ensimmäisen Lancashire Heelerin Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempin. Lempin myötä tutustuin rotuun ja rakastuin siihen. Vuosi vuodelta kiinnostukseni rotua kohtaan on syventynyt ja sydämeni sykkii kovasti tälle pienelle & topakalle koirarodulle. Elämäni koiria ovat olleet: sekarotuinen Kim-koira, saksanpaimenkoirat Emppu, Arttu ja Iiro sekä Lancashire Heelerit Lempi, Lumi ja Ludvig. Tällä hetkellä minulla on vain yksi oma koira Lancashire Heeler Inari. Mummo olen Lancashire Heeler Nellille ja saksanpaimenkoira Lunalle.  

Kiinnostukseni kohde? Kasvattajana minua kiinnostaa erityisesti rodun arkiterveys ja luonteenominaisuudet sekä käyttäytyminen. Olen kiinnostunut myös tilastotieteestä ja tämän myötä minua kiinnostaa kerätä, kuvailla ja taltioida rodussa tapahtuvia asioita. Toiveeni on, että aineistoja voidaan käyttää tavalla tai toisella hyödyksi, rodun eteen tehtävässä työssä.

Toiminta rotujärjestössä? Olen aktiivisesti mukana Lancashire heeler rotujärjestön toiminnassa. Tahtonani on tehdä työtä rodun hyväksi mm. dokumentoimalla rodun terveystietoja, kuvia ja historiaa.  Tällä hetkellä toimin jalostustoimikunnan jäsenenä toisella kaudella. Vuosien varrella olen työskennellyt yhdistyksen riveissä monenlaisissa tehtävissä mm. jäsensihteerinä, hallituksen jäsenenä, leiritoimikunnan jäsenenä, luonnetesti toimihenkilönä ja yhdistyksen tapahtumissa: erilaisia töitä tehden. 

Kuva on vuodelta 2009. Kuvassa on Kauhia Kartanon kantanarttu Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempi ja hänen tyttärensä Kauhia Kartano Lumi. Kuva on toiminut inspiraation lähteenä kennel Kauhia Kartano "koirat iloa tulvillaan" lauseen synnylle.  

Kuva on vuodelta 2020. Kuvassa ovat Luna, Teija, Inari (Kauhia Kartano Inari) ja Nelli (Kauhia Kartano Hetta) päiväpatikkaretkellä Hämeenkankaalla. Retkeily luonnossa on rakas harrastuksemme. Heelerin kanssa patikkapoluilla sivulla kerron reissutarinoita retkistämme.  


kennel  nimen tarina

Kennelnimi Kauhia Kartano on hyväksytty Espoossa 5.11.2008 Suomen Kennelliitossa. Kennelnimen päättämisen aika, kun tuli, oli selvää, että kenneltoiminta nimetään nimellä Kauhia Kartano. 

Sana Kartano on talon lempinimi. Nimi on syntynyt ystävän sanonnasta. Hänellä oli tapana sanoa tullessaan: "tulin tässä taas Salomaan Kauhialle Kartanolle sakemannipainia painimaan ja virvoitusjuomia nauttimaan".  Talo ei ollut Kartano, vaan vanha puutalo, talo, jolla oli kartanon henki. Sanonta sisälsi iloa, hassuttelua, rehvakkuutta ja hyvää tuulta ja talon omistajista, se oli hyvin sanottu. Sittemmin, ajansaatossa talon virallisen nimen Uusimäki rinnalle talon arkinimeksi juurtui Kauhia Kartano.

Sanat luovat tunnelmaa, ne herättävät muistoja, ajatuksia ja tunteita. Sana kauhia on pohjalainen murresana ja sanalla on haettu kennel nimeen nostetta.  Kennel -toiminnan takana on henkilö, jonka juuret ovat pohjanmaalla ja näin, häntä kiinnostaa kovin pohjalainen elämäntapa ja sen murre. Sanan kauhia rehevyys viehättää ja herättää myös lämpimiä muistoja lapsuuden kesistä eteläpohjanmaalta Lehtimäeltä. 

Kauhia on suomen kielessä sanana kaikista kamalin, mutta murteessa kieli muuntuu ja ihan kuin vahingossa kauhia tarkoittaakin runsas, rehevä ja suureellista. Kauhia sanalla on elävöitetty arkipuhetta ja sanalla on saatu puheeseen pohjalaasta nostetta esim. "on siinä kauhian komia hevonen", "on siinä kauhiasti kersoja koolla", "on siinä talossa kauhian komia emäntä/isäntä" tai niin kuin tässä tapauksessa voisi sanoa: "Kauhia Kartanolla on kauhiasti, kauhian komeita Heelereitä koolla". 

Ikaalisissa Teija Salomaa 30.3.2022